Ajatuksia - positiivinen ajattelu



Positive thinking, positive outcome.


Tätä mä yritin. Sit mua alkoi vituttaa. Ei positiivinen ajattelu, vaan joku ärsyttävä asia tuli päivääni ja huomasin, että en enää kyennyt pitämään itseäni positiivisena. Kehoni valtasi ahdistus ja se oli menoa. Olin pettynyt itseeni, koska olin päättänyt ajatella pelkästään positiivisesti.


Kolmen vuoden psykoterapian läpikäyneenä tiesin, että on täysin mahdollista muuttaa ajattelu- ja suhtautumistapaa, nyt kuitenkin olin epäonnistunut. Pettymyksen siimeksessä ehdin ajatella, että elämä on joko-tai. Miten saan positiivista tulosta, jos ajatukset kääntyvät negatiivisiksi?


Ihminen joka on vailla vastauksia, yleensä löytää niitä. Murheiden verkossa avasin inspiroivia quoteja sisältävän Pinterestin ja hymyilin, kun eteeni tuli yllä olevat sanat. Olin hetkeksi unohtanut, ettei kukaan voi elää eloa ilman negatiivisia ajatuksia.


Jos optimistin lapsi murhataan, ei hän jatka elämää eteenpäin ja tuumaile, että "varmasti tällä on joku tarkoitus, elämä on ihanaa!" Optimisteihin vaikuttavat myös pienemmät kommellukset, potkut ja loukkaavat sanat. Avain on siinä, että nähdään tulevaisuus (oli se sitten seuraavat viisi minuuttia tai vuosikymmen) positiivisena.


Synnynnäinen temperamentti ja opitut tavat vaikuttavat asioihin suhtautumiseen. Itse olen kasvanut varautuen kaikkeen, koska isäni varautui kaikkeen. Kun jokin meni pieleen, siinä vellottiin, varoiteltiin, voivoteltiin ja sanottiin maailman ärsyttävin lause "Mä niin arvasin tän!" Se sisältää surullisen ajatuksen: arvasin, että kaikki menee lopulta pieleen.

Elämästä muodostuu taival, jossa oikein odotetaan kaiken menevän pieleen. Onnistua ei voi ruoanlaitossa, eikä kokeissa.


Kun eloon tuli aikuisena liikaa kriisejä, kaikki tuntui negatiiviselta, ajauduin terapiaan, masennuin ja aloin käsitellä syitä tähän soppaan. Monta vuotta kuitenkin tuntui siltä, että ei näin perustavanlaatuista asiaa, kuin negatiivinen suhtautuminen, voi muuttaa enää – liian myöhäistä! Mutta, kyllähän me kaikki tiedetään, ettei koskaan ole liian myöhäistä muuttua tai muuttaa suuntaa.


Hitaasti, mutta varmasti viime vuosina suhtautuminen on löytänyt uusia kulmia. Menin kuitenkin polulla hieman harhaan viime viikolla ja aloin tähdätä mahdottomaan, eli täydellisen puhtaaseen optimismiin. Tämä johtui kirjasta, jota luin. Siinä ei tähdätty täydellisyyteen, mutta se inspiroi kohti positiivisempaa mieltä ja vedin sen muutamana päivänä vähän överiksi. Kyllä. Jo kolmantena päivänä sorruin.


Navigoin nyt toisaalle, oikeastaan sinne minne olin alunperin menossa. Yritän ravistella tottumukset siitä, että suhtaudun helposti negatiivisesti, otan itseeni ja jään vellomaan. Pitkään tavoitteena on myös ollut valittamisen vähentäminen ja kiitollisuuden lisääminen. Olen jo niin pitkällä, kun vertaan lähtöpisteeseen. Olen jopa oivaltanut, että en oikeastaan vello kovinkaan kauaa ja taidan pohjimmiltani olla optimisti, koska oikeasti ajattelen aina, että asiat kyllä järjestyvät. Pessimistiset ajatukseni ovat kipeissä, ohikiitävissä hetkissä ja tavallaan siis olen jo tavoitteessani. Koska itsensä ruoskiminen on kuitenkin nautinnollista, haluan saada vielä enemmän irti.


Tärkeintä varmasti on, että haluaa muuttua ja tekee ajatustyötä sen eteen. Nyt on elon kurssi taas selkeänä edessä – en ole epäonnistunut, vaan keskeneräinen projekti.


Kerro, kysy!

© Kaisu Jouppi 2020. Oikeudet muutoksiin pidätetään.