Tein granolaa. Ensimmäistä kertaa. Kuten monessa muussakin, myös tässä tulen hieman jäljessä. Olen makustellut mahdollisuutta tehdä omaa granolaa jo vuosia ja nyt yksi kirjan teksti sai minut tarttumaan kaupan liki viimeiseen kaurahiutalepakettiin.
Kuten on uutisissa todettu, ruoka ei ole vielä loppumassa ja Eloveenaakin on taas hyllyissä. Jos tässä etätyön ja lasten hoitamisen ja opettamisen lomassa jää iltoihin aikaa, tee ihmeessä itse seuralainen esimerkiksi jogurtille.
Luin (ja rakastuin) hetki sitten Saku Tuomisen Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta -kirjaan. Se ei ole keittokirja, vaan Saku puhuu hyvästä ruoasta, tuo omat mielipiteensä ja oivalluksensa esiin. Saku on ehta multitalentti ja meiltä löytyy suurin osa hänen tuotoksistaan kirjahyllystä – arvostus on syvällä, mutta tämä kirja muodostui koko tuotannon kruunuksi. Ajatusmaailmamme kohtaavat ja ahmin kirjan yhdessä viikonlopussa.
Olen lukukokemuksen jälkeen palannut kirjan äärelle epämääräisten reseptien lomaan. Tuomisen ydin on yksinkertaistaa asioita ja käyttää laatua määrää enemmän, tehdä ruokaan liittyvistä asioista helpompia. Hän kirjoittaa oman elämänsä tottumuksista ja löysin niistä paljon tarttumapintaa. Koska laatu määrää tahtia heidän taloudessa enemmän kuin määrä – granola täysrasvaisen jogurtin kanssa kuuluu etenkin viikonloppujen aamupalapöytään.
“Rakastan asioita, joiden tekeminen on helppoa mutta jotka lisäävät laadun tuntua arjessa. Omatekoinen granola on yksi näistä. Sen tekeminen kuukauden tarpeisiin vie alle tunnin, ja siitäkin ajasta yli puolet menee odotteluun.”
Jos olet suurperheen vanhempi, granola ei välttämättä ole vastaus muromyslin korvaamiseen, mutta kahden aikuisen kodissa se on juuri noin!
Granolasta löytyy reseptejä vaikka kuinka, mutta päädyin kokeilemaan Sakun suurpiirteisellä reseptillä. Ymmärsin heti, että granola ei tule halvaksi, mutta valmistamisen jälkeen todella ymmärsin laadun merkityksen. Oivalsin myös ensimmäisen kokeilun jälkeen, että granolasta voi tehdä halvemman version jättämällä kalliit pähkinät pois. Kolmen tai neljän arvokkaan pähkinän sijaan voi valita yhden ja lisätä settiin auringonkukan siemeniä ja maapähkinöitä. Laatu tippuu toki, mutta ei merkittävästi ja hinta on kukkarolle suotuisampi.
Tuominen kannustaa ihmisiä kokkaamaan kokeilemalla, tiukoille resepteille on paikkansa, mutta hänen kirjastaan ei niitä löydy.
Kirjan granola
Pilko isö määrä erilaisia pähkinöitä, mielellään tuoreita ja mahdiollisimman hyvälaatuisia. Lisää joukkoon pähkinöiden verran kaurahiutaleita ja sekoita käsin. Lisää 1-2 dl vaahterasiirappia, ihan vähän öliiviöljyä ja suolaa. Sekoita lastalla.
Vatakaa 1-2 kananmunan valkuaiset vaahdoksi ja sekoita joukkoon.
Levitä granola tasaisesti uunipellille. Paista noin 40 minuuttia 160-asteisessa uunissa. Ota pois, kun granola alkaa hieman tummua. Se saa ruskistua hieman muttei palaa. Anna jäähtyä ja kovettua ainakin puolituntia ja siirrä esimerkiksi isoon lasiastiaan.
Saku kirjoittaa myös, että vaahterasiirapin määrään vaikuttaa se kuinka makeasta granolasta pidät. Hän mainitsee, että granolaa voi maustaa vaikkapa kookoshiutaleilla, kanelilla tai sekaan voi lisätä kuivattuja marjoja tai hedelmiä – ilmoittaen, ettei itse pidä kummastakaan versiosta. Hahah. Hän myös muistuttaa, että ei pidä ahnehtia uunipellin täyttämisen kanssa, liian paksulla kerroksella granolasta ei tule rapeaa.
Omat oivallukseni liittyivät edellä mainittuihin ainesosiin ja seuraavan kerran aion koittaa hieman halvempaa versiota. Aino myös lisätä joukkoon aavistuksen kanelia. Käytin itse 7dl murskattuja pähkinöitä ja täten 7dl kaurahiutaleita, se määrä ei mahtunut yhdelle pellille, eikä lasipurkkiini. Seuraavaksi testaan 5+5dl. Lisäsin joukkoon liki 2dl siirappia, koska pidän makeudesta enemmän kuin Saku. Käytin tuohon määrään myös 2 kananmunaa. Poltin melkein toisen vajaan uunipellin, mutta sekoitettuna yhteen, mausta tuli passeli. Kannattaa olla tarkkana uunin kanssa, paahtuminen riippuu pitkälti pellillä olevasta määrästä.
Nyt vain odotan, että marjat tulevat sesonkiin ja pääsen lisäämään niitä luksusaamupalaani, jonka tekeminen ei tosissaan vaatinut ihmeitä.
Aivan todella suurella lämmöllä suosittelen tutustumaan Tuomisen kirjaan. Se oli ihana lukukokemus ja läpäisee kirjojeni rankan konmaritus-seulani. Tämä teos tulee kulkemaan mukanani aina.
