Stressasin vähän joulukoristeista, koska en pidä niistä – mutta halusin luoda joulutunnelmaa uuteen kotiimme.
Päätimme jo viime jouluna, että tulevan kodin ensimmäisenä jouluna meillä on aito joulukuusi. Siitä pidettiin kiinni, onneksi.
Minulla ei ole koskaan ollut aikuisiällä aitoa kuusta kotosalla. Kun lapset tulivat elämääni, ekoina jouluina ei taidettu laittaa joulua ollenkaan. Olimme joulupyhät yleensä sukulaisilla ja täten koimme sen turhaksi. Kuopuksen putkahtaessa eloomme hankin jossain vaiheessa aivan älyttömän valkoisen tekokuusen alennusmyynnistä neljällä eurolla. Kutsuimme sitä discokuuseksi ja se toi meille iloa vielä viime vuonnakin. En kestä, että myin sen vielä eteenpäin vitosella. Hahah.
Joulukuusen tärkein tehtävä on toimia telineenä koristeille, jotka lapset saavat ripustaa. Vaikka meillä oli outo discokuusi, lapset olivat aina liikuttavan innoissaan sitä koristelemassa. Kun kerroin viime joulun jälkeen laittavani kuusen eteenpäin, jouduin vakuuttelemaan useita kertoja, että kyllä meille ensi vuonnakin tulee kuusi. Juuri muksujen vuoksi haluan joulutunnelmaa luoda. Itselleni riittäisi kynttilät, mutta kun näen teinin vapaaehtoisesti koristelmassa kuusta, nostaa se minunkin joulutunnelmaa nextille levelille.
Aito kuusi hankittiin tänä vuonna siis ensimmäistä kertaa. Marssimme vesisateessa pimeälle parkkipaikalle ja kuusimies kysyi "Millaista kuusta olette vailla?" Tokaisin, että ei hajuakaan, olemme ensikertalaisia. Hän nosti rivistä yhden ja tuossa se on nyt olohuoneessamme tunnelmaa luomassa. Ilmeisesti jokin jalokuusi, ei perinteinen suomalainen metsäkuusi, vaan paksuilla neulasilla varustettu ja hieman hopeaan vivahtava. Sattumalta nappasimme oikein kauniin kuusen autoon ja se on tuonut huumoria meille, kun siippa on hoitanut sitä melkoisella pieteetillä. Heräsin ensimmäisenä yönä klo 4.17, kun hän oli sitä kastelemassa. Hahah.
Kuusen ja kynttilöiden lisäksi mietin, millä voisin vielä tuoda joulua tupaan.. Hyasintti tarttui mukaan marketista jo pari viikkoa sitten ja nyt sen tilalle on hankittu seuraaja. En oikeastaan pidä hyasintin voimakkaasta hajusta, mutta meillä se tuoksu on haihtunut korkeaan tilaan ja tuoksunut voimakkaalle vain melko läheltä nuuhkittaessa.
Valkoinen amaryllis on myös mieluisa joulukukka, mutta tänä vuonna päädyin sen sijaan metsään. Kävimme viikonloppuna Kain mökillä ja noukimme sieltä syksyn myrskyjen tiputtamia männyn ja katajan oksia mukaamme. Kotona ymmärsin, että pieneltä tuntunut nippu olikin melko valtava ja nyt niitä on neljässä eri maljakossa kotonamme. Mutta se ei meitä haittaa, nuuhkin tuoksua ja kuskasin vessaankin yhden oksan.
Kynttilöitä olen polttanut koko syksyn valtavasti, mutta etenkin tämä järkyttävän pimeä joulukuu on laittanut varastot vähenemään. Olen viime vuosina haalinut neljä Iittalan klassista tuikkua maitolasilla. En perusta läpinäkyvistä, enkä ole oikein osannut käyttää maitolasisiakaan – vaan nyt pakotin itseni kaivamaan ne esille. Asetin tuikut meidän mustalle ikkunankarmille ja nämä neljä yksilöä ovat palaneet aamuhämärässä ja uusi setti on sytytetty iltaisin. Jotenkin ne olivat kuin piste iin päälle joulutunnelman tuomisessa.
Ikkunalle asetin roikkumaan vielä hätäisesti Clasulta ostamani paperitähden tai minkä lie palleron. Tungin sen sisään kaapista löytyneet patteri-ledit ja nyt siinä on pehmeä, hento valo. Joulukuusen valosarja löytyi myös kuusenkoristeiden laatikon pohjalta. Ne sattuivatkin olemaan täydelliset meidän avoimeen tilaan. Sävy on lämmin ja hento. Kuusi ei valaise, mutta siitä tulee pieni, kaunis kajo.
Millaisilla asioilla teillä on luotu joulutunnelmaa?
Tulevina vuosina en aio stressata joulutunnelman luomisesta. Nyt ymmärsin, että paljon se ei oikeasti vaadi. Havut, kynttilät ja kuusi ovat varsin riittävät.
