Unelmien Blau-keittiö?





Keittiö tulisi paraatipaikalle. Se tulisi olohuoneen yhteyteen ja se olisi kodin sydän. Vai olisiko?


Kyllä. Keittiö on meille yhtä tärkeä kuin olohuone. Molempien pitää olla viihtyisiä ja toimivia.


Väliaikaisessa kodissamme vanhassa tehtaassa sain vihdoin avoimen keittiön, joka on olohuoneen ja ruokailutilan yhteydessä. Se oli ollut haaveeni jo ensimmäistä asuntoa ostettaessa, mutta jäi ainoaksi kompromissiksi, koska koti tuntui muutoin juuri oikealta. Kaikki ne seitsemän vuotta jatkoin haaveilua yhteinäisestä tilasta ja kun se toteutui, se tuntui juuri oikealta.


Meille on hyvin luontevaa, että toinen voi tehdä keittiössä ruokaa ja kommunikoida samalla olohuoneessa olevan perheen kanssa helposti. Sotku ei väliaikaisesti häiritse minua, vaan kuuluu eloon. Kun kestitsemme kavereita tai järjestämme juhlia, on ihanaa ettei isäntäväki joudu nysväämään omassa poterossaan keittiössä, vaan on hääräillessään kaikkien kanssa samassa tilassa. Kodissamme on tärkeää yhteisöllisyys, jota perheen introvertit kompensoivat pakenemalla omiin huoneisiin, kun alkaa ahdistamaan.


Koska keittiö tuli paraatipaikalle ja koska me viihdymme keittiössä melko paljon – päätettiin alusta asti, että keittiöön satsataan. Tuolloin mielessäni oli vain yksi ja ainut paikka, josta keittiön halusin tilata: Blau. Tässä ajassa tyylillisesti vahvasti kiinni oleva Blau toimittaa kestäviä, kotimaisia ratkaisuja runkoihin ja yrityksen hyvä viba välittyy. Laadusta ei tingitä ja palvelu on loistavaa.












Minulla oli melko selkeä visio mitä keittiöön halusin, tilaa oli yksi seinä, eikä vaihtoehtoja kikkailulle juuri ollut. Olimme suunnitelleet keittiön suurpiirteisesti jo arkkitehdin kanssa, koska se vaikutti viereisen seinän ikkunoihin. Luovuimme L-mallista heti alussa, koska halusimme mieluummin ison ikkunan ja saarekkeen. Blaulta autettiin kokonaisuuden hahmottamisessa, materiaalien valinnoissa ja kaappijaoissa. Blau tiesi mikä on mahdollista ja mikä mahdotonta. Havainnekuvat matkan varrella olivat tärkeä apu hahmottaa lopullista keittiötä ja viimeiseen asti tehtiin pieniä hiomisia.


Koska olen kokenut alusta asti, että meidän olohuone+keittiö on hyvin kompakti tila (eli pieni), tuumailin hetken valkoista keittiötä. Vaalea tuo valoa ja tilantuntua, mutta minulla oli ollut valkoinen keittiö edelliset neljätoista vuotta (apua)! Toki klassikko on aina klassikko, mutta nyt kaipasin jo vaihtelua. Huomasin myös, että keittiösuunnittelija oli innoissaan siitä, että keittiöön oli tulossa väriä. Ennen valkoista olin ajatellut itseasiassa puisia ovia, mutta päätyessämme CLT-taloon tuntui, että puupintaa tulee aivan hitokseen liikaa.


Päädyimme lopulta väreihin, jopa kahteen. Vaaleanharmaa istuu kivasti betonilattian kanssa ja Riviera-sävyiset saarekkeen ovet taas herkuttelevat terrazzon ja portaiden kaiteen kanssa kuin rasvattu. Jos herkuttelusta tulee ällö olo, viisi saarekkeen ovea voi kiikuttaa maalaamoon. Sähkönsininen voisi olla seuraava väri heille.. Hihii!


Saarekkeen ovet tehtiin ylipitkinä. Ne peittävät näin sokkelin ja vaikka ne ovat irti muutaman sentin lattiasta, tuovat ne vaikutelman yhtenäisestä linjasta. Tämä valinta rauhoittaa kokonaisuutta.






Meidän haasteena oli pieni, mutta korkea tila ja näin arjen keskellä se on edelleen hieman haasteena. Meidän keittiön leveys on vaivaiset neljä metriä. Siihen ei kovin montaa alakaappia mahdu, kun mukaan tulee jääkaapit ja pakastimet.


Suunnitteluvaiheen alussa järkytyinkin kaappitilan vähyydestä. Koska rakastan astioita, tarvitsen tilaa. Koska pidämme siitä, ettei ketsupin tai öljyn loppuminen tule yllätyksenä, vaan kuiva-ainekaapissa on aina seuraava tuloillaan, tarvitsimme tilaa.

Laitoimme kahden metrin korkeuteen yläkaapit (alareuna kahdessa metrissä), joista ei yletä ilman penkkiä ottamaan yhtään mitään. Epäkäytännölliset, mutta muita mahdollisuuksia ei ollut. Tärkeimmät on priorisoitu alas ja ne mitä käytetään kerran viikossa tai juhlissa, on nostettu ylös.


Tilaa on riittävästi, mutta tilaa voisi olla aina enemmän. Rakastan sitä, kun kaapit ovat järjestyksessä ja kaikelle on oma paikkansa. Tämän eteen teenkin vielä töitä ja skauttaan laatikoiden sisuksiin täydellisiä ratkaisuja, step by step.


Keittiömme on tehty käyttöä varten ja kompaktin koon vuoksi meidän aamiaskaappi on varsinainen toimintayksikkö. Tiesin, että aamiaskaappimme ei tulisi olemaan esteettinen orgasmi silmille ja mielelle, vaan siitä tulisi kaappi joka kätkee sisälleen päivittäin käytettävän kodinkoneet ja kuiva-aineita. Orgasmi tulisikin siitä, että asiat saa piiloon.


Meidän aamiaiskaapissa tehdään aamupalaleivät, mikrotetaan eilinen päivällinen ja keitetään teet sekä kahvit. Mikään ei ole kuitenkaan kiveen hakattua. Ehkä jonain päivänä siirrän mikron yläkaappiin, heitän kupit ja lasit aamiaiskaappiin ja piilotan nosto-oven taakse kuiva-aineet. Muutoksia on jo nyt tehty ja muistuttelen itseäni siitä, että muutoksia voi tehdä. Tavaroiden ei ole pakko olla seuraavaa kymmentä vuotta siinä, mihin ne on muuton aikana nostettu.


Sama koskee avohyllyjä. Jostain kumman syystä tiesin, että haluan muutaman hyllyn kokonaisuuteen – vaikka ne pölyä keräävätkin. Jumaloin ruokakirjoja ja tiesin jo entuudestaan, että mikäli niistä haluaa kokata, ne tulee olla esillä. Avohyllyillä tulee olemaan vaihtuva näyttely purkkien ja purnukoiden kera.


Kodinkoneista viimeisintä huutoa ovat liesi ja astianpesukone. Olisi ollut mukavaa omistaa jääkaappi, jonka ovesta saa kylmää vettä ja jääpaloja, mutta esteettinen puoli ei antanut periksi. Onko joku jo suunnitellut jääkaapin, jossa tämä toiminto on kaapin sisäpuolella? :D

Boran liesi oli ostoslistalla alusta asti, koska emme halunneet erillistä liesituuletinta ja Bora on liesi+tuuletin kombojen Tesla.


Yksi keittiön lemppareista on saarekkeen päätyyn laitettu Savon Twist-pistorasia. Emme halunneet tasoon reikiä ja sivupistorasia onkin toiminut mainiosti. Sähköjen puolesta myös taloudessamme melko harvoin käytetty leivänpaahdin sijoitettiin aamiaskaapin alla olevan kaapin ulos vedettävään laatikkoon. Tämä otettiin huomioon jo sähkösuunnitelmaa tehdessä ja kyseisessä kaapissa on pistorasia.









Runko on toiminut pehmeästi ja olenkin se tyyppi, joka paiskoo kaappeja muiden luona. Meilllä on kaikissa kodin ovissa, sekä vessanpöntön kansissa pehmeästi sulkeutuvat saranat ja olen niin tottunut niihin, että pamauttelen tämän tästä laatikoita kylässä.


Huokoinen luonnonkivitaso terrazzo oli pieni riski, mutta suojasimme sen ennen keittiön käyttöönottoa ja se onkin pysynyt hyvässä kunnossa. Terrazzo on myös jokseenkin eläväinen (heh), että se antaa anteeksi kun siihen joku kahvitahra imeytyy lopullisesti. Se on niin kaunis, että emme ole katuneet sekuntiakaan.


Keittiö on valmis, mutta keittiöön liittyviä asioita vielä tuloillaan. Näiden kuvien jälkeen ruokapöydän päälle on saatu valaisin, pian noudan metallipajalta tulevan keittiönpöydän jalat ja sitten vain odotellaan, että saadaan mittatilauspöytälevy talolle. Tämän hetken Artekin pöytä on sievä ja kaunis klassikko, mutta aivan liian pieni jopa meidän ydinköörille.


Keittiö on iso investointi, mutta se on kuitenkin käyttötavaraa. Se tulee vanhenemaan ja kulumaan ja se tullaan päivittämään jossain vaiheessa. Vuodet vierivät niin nopeasti, että pian on jo edessä se päivä, kun uutta keittiötä lähdetään suunnittelemaan. Sen vuoksi uskalsin tehdä valintoja, jotka saattavat kyllästyttää jossain vaiheessa. Ei tämä mikään radikaali keittiö ole, mutta ei myöskään se klassikko valkoinen.


Jos haluat laadukkaan, kauniin keittiön – suuntaa Blaulle.

Kerro, kysy!

© Kaisu Jouppi 2020. Oikeudet muutoksiin pidätetään.