Kumpikaan ei tunnu kodilta. Nykyisestä asunnosta on riisuttu paljon, osa myyty, toiset pakattu erilaisiin kasseihin ja laatikoihin. Yhdet menevät kirpputorille, toiset kaatopaikalle ja suurin osa kerääntyy makuuhuoneen nurkkaan, josta lopulta siirtyvät uuteen taloon.
Taloon. En osaa sanoa vielä ”kotiin”, olen hyvin jykevästi välitilassa, enkä oikein viihdy kummassakaan osoitteessa.
Uudessa kodissa olemme pakertaneet nyt muutaman kuukauden ajan kaiken vapaa-aikamme. Paljon on edistytty, mutta hommat eivät tunnu loppuvan – yksikään huone ei ole täysin valmis. Välillä saavutan jopa tunteen ei enää paljoa ja sitten lamaannun, kun kirjoitan ylös mitä vielä pitää etsiä, tehdä, ostaa, noutaa, kasata. Olen kuitenkin päättänyt luottaa, että saamme tarvittavat valmiiksi ja kun me toivottavasti pian pääsemme muuttamaan sisään – talo alkaa heti tuntua kodilta, vaikka olisimme kuinka kaaoksen keskellä puuttuvien asioiden kanssa.
Vanhasta tehtaastamme olemme jo toinen jalka ulkona. Niin ihana väliaikainen koti kuin tämä on ollutkin, painottaisin tällä erää sanaa vanha. Paikat alkavat hajota lopullisesti juuri meidän lähdön alla ja vaikka tilaa on hervottomasti, olemme valmiit poistumaan. Sen eteen olemme tehneetkin jo viralliset toimet ja lähtö on edessä kesäkuun lopussa, oli meillä muuttolupa tai ei. Kutsumme tehdasta vielä kodiksi. Siellä on meidän omaisuus ja elukat, siellä nukumme. Vaikkakin pojat lattialla – heiltä lähti sängyt jo yli kuukausi sitten ja työpöydät siinä samalla. Koko tila on muuttunut salaa melko kolhoksi, kun huonekalut ovat sohvaa myöten hävinneet ja siivouksesta ei pidetä kovin hyvää huolta.
Koska yritykseni töiden määrä on ailahtelevaista sorttia ja koska olen melko järjestelmällinen (sekä malttamaton) ihminen – olen tosiaan aloittanut irtaimiston myynnin ja pakkaamisen hyvissä ajoin. Kirppispöytä on varattu alkavaksi viikko ennen toivottua muuttoa ja olen iloinen, että saan viedä tavarat suoraan sinne, enkä joudu kuljettaa niitä uuteen taloon.
Vaikka en suoranaisesti pidä välitiloissa lillumisesta, pidän muuttamisesta! Se on aivan loistava mahdollisuus käydä omaisuus kunnolla läpi, luopua ja jännittää miten kaikki rakkaat esineet löytävät paikkansa uudesta, kun ne avaa kääreistä toisessa osoitteessa. Uusi talo on kuin tyhjä canvas.
Tavaroiden määrä yhteen läjään laitettuna on kuitenkin useimmilla ihmisillä lamaannuttava – niin täälläkin. Vaikka karsin kuinka, makuuhuoneen nurkan kasa on alkanut vaikuttaa vuorelta. Tuijotan sitä iltaisin ja mietin, mitä helkuttia mukamas teemme näillä kaikilla tavaroilla!? Ahdistavinta on, että kasassa on vasta murto-osa meidän irtaimistosta. On aina yhtä tuskaista kohdata oma materialismi, etenkin kun kutsuisi itseään mieluusti minimalistiksi. Olen tajunnut jo vuosia sitten, että tyylini voi olla minimalistinen, mutta olen kyllä umpihamsteri astioiden ja vaatteiden kohdalla. Minulla on hallussa myös varastoinnin kulmakivet ja olen niitä ihmisiä, joilta löytyy erilaisia ruuveja, kumilenkkejä, nappeja, kuivamuonaa ja aina seuraava täysinäinen pullo shampoota, joskus viisi, jos on ollut hyvät tarjoukset. Hahah.
Nyt onkin aika katsoa hamsterointia silmästä silmään ja minusta tekee oikein hyvää tehdä muuttoa kuukauden ajan pikkuhiljaa. Vielä kaksi päivää sitten katsoin eräitä mukeja ja tuumin, että tavallaan nämä ovat kyllä käytännölliset ja ihan hyvän kokoiset, kun joskus saatan ottaa kaakaota. Tänään katsoin niitä uudelleen ja totesin, että eivät ne kovinkaan paljon hehku onnea ja laitoin kirpputorikassiin. Hamsteri tarvitsee prosessia ja mieluusti vähän venytettyä sellaista. Hamsterilla saattaa myös olla todella paljon rakkaita tavaroita ja vilkkaasta mielikuvituksesta huolimatta olen huomannut, että osa tavaroista pitää siirtää uuteen, vaikka en ole ihan varma sopiiko ne sinne. Tulen luopumaan asioista myös muuton jälkeen, kun saan kysymyksiin vastauksia.
Huomenna meidän pitäisi saada sähköt talolle. Lamppuja, pistorasioita ja palovarottimia on aseteltu viime päivinä vimmatusti. Hanoja on ilmaantunut altaiden kaveriksi ja wc-istuimet on nostettu seinälle. Talo valmistuu ja ihan pian saamme kutsua sitä kodiksi. Sitä ennen päälle on vedettävä kutosvaihde ja tanssittava ylijumalille, jotta kaikki tarvittava saadaan valmiiksi!
Aivan hullua, että kohta välitila on ohi.
Comentários