Uuden kotimme portaat nousevat seinää pitkin yläkertaan ja ovat keskeinen osa kotimme yhteisiä tiloja, keittiötä ja olohuonetta. Portaat ovat puuta, askelmat lepäävät puisen palkin päällä. Suomessa on paljon sääntöjä, joita on noudatettava kaiteissa, mutta ilman niitäkin portaat tarvitsivat kaverikseen jotain näyttävää, sekä samalla huomaamatonta.
Tehtävä ei ollut helppo, mutta tiesin heti, että käsiin on etsittävä mukava metallipaja. Sellainen, jolla on kokemusta tilaustöistä ja jotka ovat avoimia uusille ajatuksille. Myönnän, että olen asiakkaana vaativa, koska tiedän tavallaan mitä haluan. Jonkun olisi kuitenkin luettava hieman ajatuksia ja arvattava loput.
Hipsin Rautatyön putiikkiin Kyläsaareen (rautatyo.fi). Kipinät lentelivät työntekijöiden hitsaillessa erilaisia paloja toisiinsa. Kun palaverissa myös vitsit lensivät, tiesin meidän kaiteen syntyvän tässä verstaassa.
Pariskunta Tommi ja Anne pyörittävät pajaa yhdessä. Tommi on yrittäjä pajalla jo kolmannessa polvessa – Tommin isoisä perusti yrityksen 1963. On aina ihanaa saada uusille hankinnoille historiaa kylkeen. Täten minua liki liikutti kuulla, kuinka verstas toimi aikoinaan Helsingin ytimessä Keskuskadulla ja pienten tilojen vuoksi suuremmat työt tehtiin taivasalla.
”Meillä valmistettavat tuotteet ovat mittatilaustyötä. Työstämme esimerkiksi teräsportteja, -ovia- ja -kaiteita. Peltipuolella tehdään erilaisia listoja, pellityksiä ja aitoja konesaumakattoja. Tietysti teemme myös yksinkertaisia tuotteita, joista pienimpiä ovat erilaiset peltilistat, takaneduspellit ja pöydänjalat.” Anne summaa ja kertoo myös, kuinka työ sisältää edelleen paljon käsityötä ja moni pajan vierailija ihastuu pajan koneisiin, ääniin ja tunnelmaan. Kuten minä.
Ihastuin rivitalo-osakkeeni portaisiin ensisilmäyksellä. Teräskaide, teräksisen palkin päällä lepäävät puiset askelmat. Kaiteet olivat mustat ja askelmat valkoiset. Portaat pitivät hieman ääntä, jos niitä pitkin juoksi tai tömisteli, mutta niiden keveys ihastutti. Portaat oikeastaan aikoinaan ratkaisivat ostopäätöksen.
Halusimme jotain samanlaista, mutta kuitenkin erilaista. Helppoa!
Jo suunnitteluvaiheessa oli siis selvää, että kaide tulee olemaan terästä. Puuta clt-talossamme on riittämiin ja tila kaipasi jotain muuta. Askelmat ovat paksuja, kaide saisi olla oikein kevyen oloinen.
Olimme etsineet referenssikuvia ja ne toki naurattivat palaverissa Annea ja Vesaa. Sääntö-Suomessa niistä mikään ei toki onnistuisi. Se onneksi olikin tiedossa, muutoin pettymys olisi ollut suuri. Puhuin kuvia sekä ajatuksiani auki ja työnjohtajana toimiva Vesa suunnitteli kaiteen toiveittemme mukaisesti hyvinkin nopeasti – palaverin aikana.
Annen, Tommin ja Vesan lisäksi pajalla työskentelee seitsemän peltiseppää ja levyseppähitsaajaa. ”Pisimmät työurat meillä ovat olleet yli neljäkymmentä vuotta ja moni on tullut meille suoraan koulusta. Meillä on työssä tosi kokeneita ammattilaisia, nuoria tekijöitä ja alanvaihtajia. Se onkin paras sekoitus, sillä tämän alan ammattilaiseksi voi tulla vain tekemällä ja parhailta oppimalla.”
Meidän uudiskohteessa portaat mitattiin, tehtiin tarkistusmittaus pätkällä kaidetta ja asentamaan tuli iso sakki porukkaa. Asennus sujuikin himputin jouhevasti, vaikka pidätin hengitystäni. Portaat pysyivät kasassa painavasta teräskaiteesta huolimatta ja se sopi paikalleen täydellisesti. Monta kertaa paremmin, kuin olin uskaltanut edes kuvitella. Jopa rakennusvirkailijoiden vaatima käsijohde toisella puolella samalla hukkuu seinään ja toisaalta hurmaa yksinkertaisuudellaan.
Nyt kun kaidetta on katseltu jo pidemmän aikaa, on se edelleen yksi rakennusajan onnistuneimmista asioista. Se elää sekä pystypinnojen, että värinsä puolesta. Puuterin sävy vaihtuu vallitsevan valon mukaan lämpimästä nudesta vaaleanpunaisen kautta kylmään lilaan. Olemme saaneet kuulla, kuinka hienosti kaide on liukuvärjätty, vaikka se on kauttaaltaan samaa sävyä. Pinnat taas ovat suoraan sivulta katsottuna ohuet ja vasta viistosti katsottuna niiden leveys paljastuu.
Kaide on niin kaunis, että minun tekee mieli kutsua sitä häneksi.
Tiesin toki kenen puoleen käännyn, kun keittiönpöytä kaipasi jalkoja. Meidän yhdeksän senttimetriä paksulle pöytälevylle valmistettiin jalat mittatilauksella. Puuterin sävyä oli jo tarpeeksi, joten ne maalattiin hyvin ajattomalla vaaleanharmaalla. Pöydänjaloissa piti muistaa tehdä tarpeeksi leveä kokonaisuus, ettei pöytä kovasti huojuisi.
Keväällä pajalla alkaa sesonki. Rautatyön porukka avaa silloin myös konttibaarin ja rullaa esiin pajan oman hodarikärryn. Kannattaa siis ajoittaa vierailu Annen ja Tommin luokse oikein!
Rautatyön löydät somesta:
