Voi pojat, kylläpäs se erikoiskevään nakkasi.
Meidän työmaalla kaikki on edelleen sujunut ilman koronan aiheuttamia viivytyksiä. Hieman tässä keittiön osuus vielä jännittää ja toki kun miljoona asiaa on pöydällä, moni niistä voi mennä pyllylleen – oli poikkeustila tai ei.
Viime viikolla pääsi ensimmäiset laatat seinälle ja alakerran suihkutila onkin jo seinien osalta valmis. Portaat napsahtelivat tänään paikoilleen (ihanat, eikös!) ja ensi viikolla metallipajalta tullaan tarkistusmittaamaan kaide. Valaisimet ovat saapuneet Belgiasta ja Laattapisteen kuorma wc-kalusteineen pyrähti paikalle.
Hyvin jännittävää on nähdä valinnat, kuten laatat ja valaisimet paikoillaan. Osa kiinteistä asioista valaisee tilaa, osa tekee tilaa pienemmäksi, kuten portaat. Projektin alussa kauhistelin olohuoneen ja keittiön pienuutta ja kun kiinteät alkavat sujahtaa paikoilleen, hieman rintaa puristaa. Kaiketi sitä tottuu aikanaan avaran tilan jälkeen kapeampiin kulkureitteihin..
Meillä on itsellä vielä suururakka edessä, kahteen kertaan. Käsittelemme tönön liki kauttaaltaan sisäpuolelta lipeällä ja maalaamme vielä kuultomaalilla päälle. Kaikkinensa siis vedämme kolmeen kertaan melkein kaikki pinnat (yhteensä reilut 700 neliötä) ja lipeän levittäminen ei yhden huoneen kokemuksella ole kovinkaan hohdokasta puuhaa. Tämä prosessi tulee vaatimaan paljon kokista, roskaruokaa ja tsemppaavaa musaa, sekä diapamia parisuhteen säilymisen vuoksi. Hahah. Lipeän pitäisi kuitenkin pitää puu vaaleana jopa 25 vuotta, joten ihan heti tätä projektia ei tarvitse uudelleen tehdä.
Toisena isona urakkana meillä on ennen katselmuksia edessä lattian hiominen ja lakan levitys. Hioimme lattian kauttaaltaan jo kerran, joten tiedämme mihin toisella kerralla joudumme. Se tulee varmasti olemaan helpompi ja mukavampi projekti, kuin seinien ja kattojen käsittely, mutta on siinäkin omat kommervenkkinsa. Toivokaamme, että selviämme näistä.
Sitten on, kuten sanottu, miljoona muuta pikkutehtävää ja keskikokoista projektia. Rautakaupatkin ovat tulleet tutuiksi, käyn ostelemassa kaikkea outoa kuten ovenkarmeja, laastinlevittäjää ja mietin pitäisikö ostaa kultaiset kynnykset tai tarvitsenko kuitenkin oman hiomakoneen.
Eniten pidän siitä, kun saan raksalla harjata sotkuja lattioilta työmiesten jälkeen. Silloin tuntuu, että hommat etenevät. Kodilta mökki ei vielä kuitenkaan tunnu ja vaikka haaveilemme muuttavamme kahden kuukauden kuluttua – asuminen kohteessa tuntuu kovin kaukaiselta. Kun tajuaa, että se tapahtuu mahdollisesti ihan kohta, vatsassa lepattaa perhosia. Näinä heikkoina hetkinä katselen kotona tavaroita ja mietin, miltä ne näyttävät tulevassa kodissa.
Ei sitä oikein ymmärrä, että kohta ajan autoni töiden jälkeen toiseen osoitteeseen. Miltä se osoite tuntuu? Miltä se koti tulee tuntumaan? Miltä tuntuu elämä raksaprojektin jälkeen? Juuri nyt nämä kysymykset tuntuvat hyvin kaukaisilta.
