Raskausviikot 0-5 (0+0 – 4+6) ja keskenmeno



Kaikki alkaa sun selän takana. Jos olet kärppänä, saatat oivaltaa jotain pieniä juttuja. Useimmat merkit hedelmöittymisestä ovat kuitenkin niin pieniä ja verrattavissa normaaleihin kierron tuntemuksiin, että on liki mahdotonta tietää onnistuuko yrittäminen.

Yritystä täällä nimenomaan oli ilmoilla.

Yrittäminen ehti kulkea täyden kierron innosta ahdistuksen kautta välinpitämättömyyteen ja toki juuri silloin, kun laski odotukset alas, alkoi tapahtua.

Meidän talon oli määrä valmistua kesäkuussa 2020 ja edeltävänä syksynä naureskelimme hieman hermostuneesti (mutta onnellisesti), kuinka juhannusvauvamme 2020 syntyisi juuri samoihin aikoihin. Emme tuolloin tienneet asummeko loppuun asti väliaikaisessa asunnossa tai viivästyykö talomme valmistuminen ja täten kuvittelin jo skenaarion, kuinka palaan vauvan kanssa synnytyssairaalasta vanhempieni luokse ja vauva-arkemme alkaa heidän nurkissaan.

Ei optimaalinen tilanne kenellekään, mutta olisin mieluummin käynyt läpi tuollaisen alun, kuin kohdannut yllättävän lopun.

Kun on tullut kaksi kertaa takavasemmalta raskaaksi ja raskaudet ovat sujuneet erinomaisesti, sitä pelkäsi todella paljon keskenmenoa, mutta kuitenkin syvällä sisimmissään luottaa, että kaikki menee varmasti hyvin. Kun päätimme vihdoin, että haluamme yrittää lasta (tai siis minä päätin uskaltaa lähteä jälleen tähän hulluuteen) – tulin kierukan poiston jälkeen raskaaksi heti ensimmäisestä kokonaisesta kierrosta. Olimme aivan fiiliksissä, kaikki tuntui menevän juuri niinkuin pitää.

Varhaisultrassa vauvan mitat menivät kuitenkin kuusi päivää taaksepäin ja se ei tuntunut enää täsmäävän hedelmöittymispäivään. Pienen sydän kuitenkin löi ja täten lääkäri oli positiivisella mielellä. Kai jaksoi myös tsempata, vaikka minä aistin jonkun olevan pielessä. Päätin kuitenkin ottaa tsempeistä voimaa ja varasin ensimmäisen neuvola-ajan. Tutustuimme materiaaleihin, päätimme kertoa vanhemmilleni ja lapsille. Sitten hyvin arkoina olleet rinnat eivät enää olleet niin kipeät, oireet katosivat kokonaan ja parin päivän päästä alkoi vuoto.

Suru oli käsittämätön.

Keskenmenon keskellä olin raivoissani keholleni ja koko maailmalle. Petyin itseeni, meihin ja siihen, että edes kehtasimme yrittää optimistisina jotain niin kompleksista luonnonoikkua, kuin lasta. Velloin viikon.

Keskenmenoni oli oppikirjaesimerkki. Vuoto alkoi, vuoto lisääntyi hurjasti, kolmantena päivänä siteeseen lorahti jotain isompaa – sikiöpussi ja sen sisällä vajaan parin sentin kokoinen lapsemme, joka oli siinä vaiheessa muuttunut ajatuksissamme kesävauvasta alkioksi, kasaksi soluja.

Kai otti päivän vapaata töistä. Halasi tunteja, kun itkin ja silitti tunteja, kun jaksoin siirtyä sängystä sohvalle katsomaan televisiota. Teki kaiken puolestani ja oli tukena, kun lohduttomat itkut tulivat purskahduksina. Siinä rinnalla hän kävi läpi omaa menetystään.

Kohtuni tyhjensi itse itsensä upeasti (oli hämmentävää tuntea tästä hienoista ylpeyttä). Seuraavan viikon ultrassa kohtu oli supistunut normaaliin muotoonsa ja ammotti tyhjyyttään. Mitään ei ollut jäljellä ja oloni oli helpottunut. Ei lääkkeellistä tyhjennystä, ei kaavintaa. Kiitin universumia.

Fyysisestä kivusta päästiin särkylääkkeillä, levolla ja lämpöpussilla. Sydänsuruista pääsin puhumalla.

Tunsin valtavaa tarvetta puhua keskenmenosta ystävilleni, vaikka he eivät edes tienneet meidän yrittävän lasta. Se tarve yllätti minut täysin ja päätimmekin tuolloin, että kun tulen seuraavan kerran raskaaksi – kerromme heti riskiviikoilla surutta niille, joille kertoisin myös keskenmenosta. Ja niitä ihmisiä oli yllättävän paljon.


Sitten en tullutkaan raskaaksi.

Olen kolmekymmentäviisi ja edellisestä raskaudesta on kymmenen vuotta. Aloin epäillä, että jotain on perustavanlaatuisesti mennyt kehossani pieleen näinä vuosina ja meidän tarinaan ei tule liittymään lasta.


Keskenmenoon voi suhtautua hyvin eri tavalla, joillekin se voi olla helpotus, toisille elämän suurin menetys. Tilanteita on useita ja mikäli joku haluaa tehdä abortin esimerkiksi viikolla 12, tuen ja vakuutan, että kohdussasi on vasta kasa soluja, ei ihmislasta. Kun taas yrität lasta ja plussaat – kiinnyt välittömästi. Kuljet ajatuksissasi raskauden loppuun, kuvitellen lapsen syliisi. Jo ensimmäisillä viikoilla kannat jakaantuvien solujen sijaan kohdussasi lastasi. Olet äiti ja haluat suojella millimetrin kokoista möykkyä sisälläsi.


Meidän keskenmeno romutti mielikuvat tulevasta ja nimenomaan niistä mielikuvista luopuminen satutti eniten.


Olin epäonnisen yrittämisen keskellä melko hukassa ja välillä piti todella tehdä töitä sen eteen, ettei muserru täysin vuodon alkaessa. Toisinaan tiesin heti, että nyt ei tärpännyt ja kohtasin alkavan vuodon tsempparina. Toisinaan taas olin ihan varma, että nyt olen raskaana ja tipuin vuodon alkaessa kovaa ja korkealta.


Muut raskautuivat, odottajia näkyi kaupungilla maha pystyssä, vauvoja syntyi. Epätietoisuus oli tuskaa ja alkoi vaikuttaa siltä, että en ovuloi läheskään joka kuukausi. Aloin luopua toivosta. Kun ymmärsin, että en halua olla joka kuukausi kuukautisten alkaessa täysin romuna, aloin luopua ajatuksesta tulla enää äidiksi.

Kun oli kulunut melkein vuosi edellisen plussan jälkeen, vuoto alkoi jälleen juuri sinä kierron päivänä kuin piti. Huikkasin Kaille illalla, että taas mennään. Aamulla herätessäni verta ei enää tullutkaan.


Ravasin vessassa tarkkailemassa tilannetta, enkä sanonut Kaille mitään. Kun kolmantena päivänä vuoto ei vieläkään alkanut, päiväkirjan sivuille alkoi ilmaantua merkittävän vahvoja epäilyjä.. Neljäntenä päivänä ostin salaa testin ja viidentenä aamuna pissailin tikulle. Salasin tämän kaiken, koska en halunnut tuottaa Kaille pettymystä. Epäilin vahvasti, että kuukautiset eivät ala vain sen vuoksi, että odotan niiden alkavan.

Mokasin toisen marketin halvimmista testitikuista (eihän sitä nyt mitään kallista testiä osteta, kun ihan varmaan se on negatiivinen!) pissaamalla sen päälle kauttaaltaan, mutta siitä pystyi tulkita kaksi haaleaa viivaa. Toisen testit tein oikein, mutta elämä piti vielä jännityksessä: nyt sain yhden tumman ja yhden haalean viivan. Tässä vaiheessa otin Kain tarinaan mukaan ja iltapäivällä kikattelimme onnellisen salaisuutemme kanssa, kun apteekista ostettu hieman laadukkaampi testi plussasi selkeästi.

Koko odotus käynnistyi tällä kertaa aivan eri fiiliksillä.

2,399 views0 comments