Perheloma. Siinä vasta konsepti.
Heinäkuun alussa Kai antoi minulle melko upean syntymä- ja vuosipäivälahjan. Hän halusi viedä meidät kaikki neljä viikoksi rantalomalle. Olimme haaveilleet reissusta koko alkuvuoden, mutta kun poikien Italian reissussa kesäkuussa oli hitusen viileää ja Aapo ei ollut uinut koko viikkona, oli hirmuinen hinku tarjota heille viikko hellettä ja kasapäin uima-altaita.
Pyörimme tuskaisina Tjäreborgin sivuilla. Kovin moni oli ostanut matkansa hyvissä ajoin ja koska meillä oli tasan kaksi vaihtoehtoa lähtöpäivälle, aloimme olla epätoivoisia. Vaihtoehtoja oli jokunen, mutta olimme sekä kovin avoimin mielin, että ahtain mielin liikenteessä. Jotkut fasiliteetit olivat aivan sama ja jotkut hyvin tärkeitä.
Tingimme hieman sijainnista ja suunnistimme elokuun alussa kohti Kreikan Rodosta. Meitä odotti Sunwing Kallithea Beach -lomakylä kauppoineen, buffineen, rantoineen ja kera kuuden uima-altaan. Odotukset olivat kovat, odotukset täyttyivät ja jopa ylittyivät.
Me rakastamme uusia kohteita ja kulttuureita. Nyt me majoituimme keskelle ei mitään, omaan maailmaan, joka oli täynnä kaltaisiamme – Pohjoismaista tulleita perheitä. Kallithean alue oli valtava, sesonki oli käynnissä, joten hotellissa oli paljon vieraita. Silti tilaa tuntui aina olevan ja meininki oli rento. Toki lapset kiljuivat ja vanhemmat huusivat, mutta mitäpä muuta sitä tuollaiselta kohteelta voi odottaa.
Kun osaa sulkea korvat ja uppoutua kirjaan (näin voi tehdä, kun lapset ovat isompia), toisinaan heittäytyä liukumäkeen ja sukeltaa snorkkelit kasvoilla mereen, rantaloma perheille suunnatussa lomakylässä on paratiisi.
Me hymyilimme. Nautimme siitä, että meillä oli seitsemän aamupalaa, viisi lounasta ja viisi illallista valmiiksi laitettuna. Lomakeskusten All Inclusive -buffat ovat ainakin isoissa hotelleissa something else näinä päivinä. Olen kuullut kauhutarinoita, kuinka joka päivä pöytään kannetaan samat ruoat, vaan ei Kallitheassa. Viimeistään lounaalla saimme lukea ravintolan standista millainen buffet illalla tarjoillaan. Ruoka oli hyvää ja monipuolista. Buffa oli valtava ja se oli sitä aamulla, päivällä ja illalla. Kun oppi tietämään missä on mitäkin, pystyi sukkuloimaan suht kevyesti ihmispaljoudessa.
Meri oli ihan vieressä. Aapo uskaltautui mereen hienosti ja pääsi sekunnissa yli viime kesän traumasta, jolloin joku poltti rakkulan varpaaseen Kroatiassa heti hänen astuessaan veteen. Hankimme snorkkeleita kaikille ja sukeltelimme meren pohjaa ja kaloja kurkkimaan. Keräsimme kauniita kiviä ja koska Kallithean ranta on poukama, meri oli tyyni ja saatoimme lillua siellä tuntikausia. Vesi oli kirkasta ja lämmintä, joskin kovin suolaista. Se kellutti ja nosti pintaan, kun sukelsi syvälle, saattoi antaa veden nostaa sinut pintaan vaivatta.
Uima-altaista meille muodostui heti suosikit ja kangistuimme tapoihin varsin nopeasti. Ensimmäisen päivän aikana testasimme kaikki ja loppuviikon valtasimme rantatuolit aina samasta kulmasta ja polskimme samoissa altaissa. Hotelli oli mielettömän siisti ja tyyli oli freesi. Meidän huoneessa oli hyvin varusteltu keittiö ja kävimmekin muutaman kerran lähellä olevissa supermarketeissa ostamassa juomia ja herkkuja huoneeseen. Meillä oli oma patio ja vaikka katselimme hieman kateellisina huoneita omilla uima-altailla, olimme varsin tyytyväisiä huoneeseemme.
Vaikka olimme perhelomalla, olimme todella rentoutuneita palattuamme kotiin. Se johtui fasiliteeteista. Luin lomalla kolme kirjaa, minulla ei ollut tietokonetta mukana, me emme joutuneet miettimään ruokailuja tai siirtymisiä, koska olimme monta päivää vain hotellin alueella, jossa kaikki oli meille laitettu valmiiksi. Piti vain päättää monelta haluaa ruokaa. Jos on varaa matkustaa monta kertaa vuodessa, veisin lapset kerran vuodessa tuollaiselle lomalle. He nauttivat niin vietävästi. Alue tuli tutuksi, he uskalsivat liikkua siellä itsekseen ja Leevi surffasi skeitillä pitkin hotellia. Hän vierailu usein yksin hotellin Mini-Marketissa ja lähti ruokailusta aina edeltä huoneeseen, usein Aapo mukanaan. Aapon rohkeus veden kanssa ja uimataidot kehittyivät jättiaskelein.
Reissasimme myös saarella hieman. Kävimme kahtena iltana Rodoksen keskustassa taxilla. Se maksoi 8e suunta (2e per peppu), keskusta oli noin neljän kilometrin päässä. Vanha kaupunki on kaunis ja jos olisi ollut hieman viileämpi, olisi uuden kaupungin puolikin kiinnostanut. Tätini ja enoni käyvät joka vuosi Rodoksella, koska siellä tuulee. Siellä todella tuuli, +38 astetta ei tuntunut välillä miltään ja täten altailla viihtyikin todella hyvin. Ahtaissa kaupungeissa päivisin kuitenkin on melko kuuma, sinne ei tuulen vire yletä.
Yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja kun olimme saaneet ilmiriidan siitä, kuka sitä autoa oikein ajaa, päädyimme lopulta ajamaan molemmat ja vielä oikein innoissamme. Saarella ajaminen oli todella vaivatonta ja mukavaa. Kruisailimme ensin eteläiseen kärkeen ja Prasonisi tarjoili meille erittäin tuulisen rannan, jonka aaltoihin etenkin Leevi rakastui. Sieltä ajoimme kohti Lindosta ja kyljessä sijaitsevaa St. Paul´s Bayta. Sen rantatuoleille ja maisemalle olisi pitänyt varata koko päivä – sykähdyttävän kaunis lokaatio. Valkoinen Lindos oli kuuma kuin kekäle vielä illallakin, mutta reippaasti käppäilimme kujia ja nautimme siellä illallista. Auto kannatti ehdottomasti vuokrata. Saimme hieman seikkailua lomakyläidyllin keskelle.
Rodos oli ihana! Kreikka on usein ihana. Saimme sitä mitä lähdimme hakemaan ja tuumailimme (harvinaista kyllä) jopa menevämme tuonne joskus uudelleen. Kenties toiselle puolelle saarta, kenties vuokraisimme auton pidemmäksi aikaa. Kenties etsisimme upeita poukamia ja joisimme taas muutaman pullon Mythosta.
Ensi viikolla otan haltuun Tjäreborgin Instagramin ja jaan sinne otoksia ja vinkkejä reissusta. Klikkaa tili (@tjareborg) haltuun ja pääse matkaamme vielä sitä kautta.
